Vuonna 2005 eräs ruotSalaisnainen sylkäisee suustaan ulos Hallonbergenin nimen. Hän ei tee sitä tahallaan, vaan inho ja puistatus syntyvät nimen taakse täysin vilpittömästi. Hallonbergen ei ole rikostilastoissa piikkipaikalla, mutta se on samalla tavalla kuolemattoman maineensa vanki kuin Rinkeby, Hervanta tai Jakomäkikin. Jos ruotsalaisnaisen tulisi valita, hän muuttaisi viimeiseksi Hallonbergeniin.Vuonna 2009 Taide2000 nousee metrotunnelista rullaportailla Hallonbergen centrumiin. Pronssisten hevosten ympärillä elää arkeaan muutama kioski, yksi kenkäkauppa ja pari Tukholman lähiöille tyypillistä vaatemyyntiin
keskittynyttä sekatavaraliikettä. Valitsemme Outlet Nightmaren sijaan pakistanilaismiehen pitämän fashion-liikkeen, sillä sieltä saa tyylikkäät thinsulate-hanskat vaivaiseen 39:n kruunun hintaan. Tiskillä ilmenee kuitenkin ongelmia. Käteiskauppaan erikoistuneella miehellä ei ole ajan hengen mukaisesti ollenkaan kortinlukulaitetta, eikä meillä ruotsalaista rahaa. "Mitä rahaa teillä sitten on?", hän kysyy. Koska kruunu on heikko ja kilpailu on Hallonbergenissä kovaa, ehdottaa mies rohkeaa kauppaa. Hän lupaa hanskat 39:llä eurolla. Ymmärräme kyllä yskän, menestykseen tarvitaan menestyksekkäitä kauppoja, mutta mielestämme turhan toivekkaiden yksittäissignaalien antamisesta saattaisi olla kokonaisuuden tulevaisuudennäkymiä ajatellen enemmän haittaa kuin hyötyä. Siksi pahoittelemme ja sanomme, ettemme voi valitettavasti maksaa hanskoista sellaista hintaa. Emme edes tyylikkäistä thinsulate-hanskoista.
Sama rohkea ja toiveikkuuteen tähtäävä yritteliäisyys leimaa oikeastaan koko Hallonbergenin olemusta. Aluetta on eläivöitetty muun muassa raikkailla väreillä, pallokentillä, leikkipuistoilla, istutuksilla ja piknikpöydillä. Lähestyvään jouluun on varauduttu lipputangon ympärille kiedotuilla kivoilla värivaloilla. Niistä pahamaineisista kaupunginosista, joissa Taide2000 on historiansa varrella vieraillut, taistelee Hallonbergen ehkä kaikkein raivokkaimmin apatiaa vastaan. Siellä on loputon määrä hyviä ja virkistäviä elementtejä, mutta toisin kuin voisi kuvitella, ei kerrostalon pihalla kasvava pihlaja saa suinkaan Hallonbergeniä tuntumaan kotoisammalta paikalta. Se ennemminkin vain alleviivaa Hallonbergenin henkistä etäisyyttä niihin kaupunginosiin, joissa ei tarvita virkistystoimikuntia.
Muutaman sanan suomea oppinut mies huikkaa meille tervehtimällä kiitoksensa, kun palailemme hyvin tehdyn työn jälkeen takaisin kohti metroasemaa. Äkkiä huomiomme kuitenkin kiinnittyy erään kerrostalon ikkunaan, johon asukas on kirjoittanut itselleen lumispraylla uudenvuodentoivotukset. "Gott nytt år" kuulostaa varmasti monien mielestä mukavalta, mutta me osaamme esittää itsellemme myös kysymyksen - miksei viestin kirjoittaja ole asettanut joululle mitään toiveita.
