Vaikka aloimmekin avata ihmisille laajemmin maailmaa vasta kolmannen reissumme jälkeen, oli meissä kuitenkin jo alusta alkaen sen verran visonäärin vikaa, että osasimme varautua internetin nousuun ja käytön valtavaan lisääntymiseen. Tästä syystä olemme säilyttäneet ensimmäisiltä Stockholm Toureilta muutamia kuvaotoksia ja päiväkirjamerkintöjä, joihin teille on kunnia päästä nyt tutustumaan...
Tarunhohtoinen Rinkeby
Toukokuinen Tukholma näyttää m/s Gabriellan ulkokannelta katsottuna niin lämpimältä, että puolet meistä kävelee hetkeä myöhemmin sortseissa kohti Folkungagatanin Icaa. Lämpö on kuitenkin puuskittaisen tuulen takia sen verran satunnaista, että pienen ulkona syödyn aamiaisen jälkeen jouduimme koukkaamaan taas risteilylautan kautta kohti varsinaista kohdettamme; tarunhohtoista Rinkebytä.
Siinä missä Tukholman keskustaa hallitsevat pitkälti jopa toistasataa vuotta vanhat rakennelmat, näyttäytyy Rinkeby heti metrosta noustuamme varsin modernilta alueelta. Matalat rapatut ja tiiliset pienkerrostalot synnyttävät upean kansainvälisen kontrastin tuhansien lautasantennien ja vilkkaan basaarin kanssa. Tiiviisti asutettua aluetta ollaan pehmennetty erittäin onnistuneesti tarkkaan sijoitetuilla hortonmisilla elementeillä ja kaikki palvelut on tuotu kiireistä elämää elävien ihmisten tarpeita ajatellen lähelle. Kaupat, kioskit, kirjastot, bankomatit ja jopa tunnelbana on lyhyen iskuetäisyyden päässä ihmisestä.
Toisin kuin Tukholman ahtaassa keskustassa, on Rinkebyssä kaupunkisuunnittelu onnistunut kansainvälistä nykyihmistä ajatellen huomattavasti paremmin. Parkkitilaa on runsaasti, ja mikä parasta, lähes kaikki paikat ovat yhteisön itsensä valvomia. Siinä on autovarkaan eittämättä hieman hankala toimia, kun ympärillä on tuhatmäärin valvovia ikkunoita. Uskoaksemme pitkälti tästä syystä olivat useat ammattiautoilijatkin tehneet päätöksen seisottaa työkaluaan juuri Rinkebyssä. Hauska yksityiskohta on, että parkkipaikan nähtyämme yksi meistä pohti toimintaperiaatteen muistuttavan jossain määrin suomalaista innovointia, eikä arvannutkaan kuinka naulan kantaan hän sanoillaan osui. Ei nimittäin mennyt varmaan viittäkään minuuttia, kun jo törmäsimme eräässä porraskäytävässä nimikylttiin, jossa mainittiin kaikki portaan asukkaat. Emme olisi arvanneet vielä silloin, kun saimme kuulla toisen kerroksen avonaisesta ikkunasta tulvivaa etnistä musiikkia, että tosiaan kolmannes portaan asukkaista olikin suomalaisia. Siinä siis selitys sille, miksi parkkeerausjärjestelmä toi matkalaisille niin kotoisan ja suomalaisen olon. Fakta kun on vain se, ettei suomalaisilta innovaatioilta voi välttyä missään. Ei edes Rinkebyssä.
(Huom: Tarinassa esiintynyt vaatteiden vaihtoon liittynyt episodi kuului Stockholm Toursin sen aikaseen huumoriin. Kysessä ei siis ollut virhe.)